18.5.2016

Perustelut

Asian tausta

1. B ja A olivat avioituneet vuonna 2003. Puolisot olivat muuttaneet erilleen vuonna 2006. Avioeron harkinta-aika oli alkanut 22.2.2007 ja heidät oli tuomittu avioeroon 11.12.2007.

2. Erillään asumisen aikana 30.1.2007 B oli tehnyt testamentin, jolla hän oli määrännyt Thaimaassa olevan omaisuutensa A:lle. B oli laatinut testamentin kolmena alkuperäiskappaleena. Hän oli pitänyt itsellään yhden kappaleen ja antanut kaksi muuta kappaletta A:lle.

3. Avioeron vireille tuloon perustuneessa, puolittamisen mukaan 7.12.2007 toimitetussa sopimusosituksessa A oli saanut muun muassa puolisoiden Hyvinkäällä omistaman asunnon (arvoltaan 160 000 euroa) ja arvopapereita (noin 158 000 euroa). Sijoittajana toimineen B:n osalle oli tullut muun muassa Thaimaassa sijainnut asunto (arvoltaan 75 000 euroa) ja arvopapereita (noin 313 000 euroa); hänen vastattavakseen olivat jääneet noin 96 000 euron jäännösverot. Kun ositustoimituksessa oli keskusteltu Thaimaan asunnon arvosta, B oli sanonut, että arvolla ei ollut merkitystä, koska A tulee saamaan asunnon aikanaan testamentilla.

4. B oli kuollut 6.6.2012. Alkuperäistä B:n hallussa ollutta testamenttia ei ollut löytynyt hänen jäämistöstään, mutta A:lla oli edelleen hallussaan hänen B:ltä saamansa kaksi muuta kappaletta testamenttiasiakirjoja.

Alempien oikeuksien ratkaisut

5. B:n sisar ja perillinen C on vaatinut käräjäoikeudessa, että testamentti julistetaan tehottomaksi muun muassa sillä perusteella, että B oli peruuttanut testamentin paitsi hävittämällä sen, myös muutoin selvästi ilmaisemalla, ettei testamentti ollut enää voimassa. A on kiistänyt vaatimuksen. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen. Vaikka testamenttia ei ollut löytynyt B:n jäämistöstä, näyttämättä oli jäänyt, että B olisi hävittämistarkoituksessa mitätöinyt testamentin tai muutoinkaan selvästi ilmaissut, ettei testamentti vastannut hänen viimeistä tahtoaan.

6. Hovioikeus, jonne C on valittanut, on katsonut jääneen näyttämättä, että B olisi selvästi ilmaissut halunsa peruuttaa testamentti. Testamenttia ei ollut kuitenkaan löytynyt B:n jäämistöstä. Hovioikeus on todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mikäli testamenttia ei testamentin tekijän jälkeen löydetä, se oletetaan peruutetuksi. Näyttövelvollisuus siitä, että testamentti on edelleen voimassa, on testamentin saajalla, eli tässä tapauksessa A:lla. Hovioikeus on katsonut, ettei esitetyn selvityksen perusteella ollut pääteltävä testamentin olleen olemassa vielä B:n kuollessa taikka sen hävinneen hänen tahtomattaan. A ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei testamentin hävittäminen tai häviäminen ollut merkinnyt sen peruuttamista. B oli siten peruuttanut testamentin hävittämällä sen. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja julistanut B:n testamentin tehottomaksi.

Kysymyksenasettelu

7. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko B peruuttanut testamenttinsa joko hävittämällä sen tai muutoin selvästi ilmaisemalla, ettei testamentti ole enää voimassa.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

8. Perintökaaren 10 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos testamentin tekijä on siinä järjestyksessä, kuin testamentin tekemisestä on säädetty, peruuttanut määräyksensä tai jos hän on hävittänyt testamentin tahi muutoin selvästi ilmaissut, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan, on määräys tehoton. Pykälän 2 momentin mukaan lupaus olla peruuttamatta testamenttia ei ole sitova.

9. Säännöksen mukaan testamentin peruuttaminen ei ‒ toisin kuin sen tekeminen ‒ ole oikeustoimena määrämuotoon sidottu. Pätevän peruuttamisen edellytyksenä on ainoastaan, että peruuttamistahto on ilmaistu selvästi. Säännöksessä tämän edellytyksen täyttävinä peruuttamistapoina on mainittu testamentin määrämuodossa tehty peruuttaminen ja tehdyn testamentin hävittäminen. Peruuttaminen voidaan kuitenkin tehdä muullakin tavoin peruuttamistahto selvästi ilmaisten, siis myös suullisesti.

10. Väitettyä testamentin peruuttamista on kaikissa tapauksissa arvioitava siltä pohjalta, vastaako peruuttaminen tekijänsä viimeistä tahtoa. Huomioon on tällöin otettava muun muassa mahdollisuudet, jotka tekijällä on ollut toimia testamenttikappaleen tai -kappaleiden suhteen, sekä olosuhteet, jotka puhuvat testamentin voimassaolon tai peruuttamisen puolesta, kuten erityisesti tekijän myöhemmät elämänvaiheet (esimerkiksi KKO 2010:54, kohta 8 ja KKO 2010:63, kohta 9).

Testamentin hävittäminen ja häviäminen

11. Testamentin hävittäminen on yksi lainmukainen tapa peruuttaa testamentti. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos testamentin tekijällä ollutta testamenttia ei löydy tekijän kuoleman jälkeen, tekijän oletetaan hävittäneen testamentin ja siten peruuttaneen sen. Kysymys on kuitenkin vain olettamasta, jonka tärkein vaikutus koskee todistustaakkaa. Mikäli testamentin saaja haluaa vedota löytymättä jääneeseen testamenttiin, hänen velvollisuutenaan on näyttää, että testamentti edelleen vastaa tekijänsä viimeistä tahtoa (KKO 1968 II 80).

12. Hävinneenkin testamentin määräys voidaan hyväksyä testamenttina voimassa olevaksi, jos esitetty näyttö antaa aiheen olettaa, että testamentti edelleen vastaa tekijänsä viimeistä tahtoa. Oikeuskäytännössä tällaisen tilanteen on katsottu olleen käsillä esimerkiksi silloin, kun näytetyksi on tullut, että testamentti on joutunut pois testamentin tekijän hallusta tämän tahtomatta (KKO 1992:31 ja KKO 1992:84).

Testamentin useat kappaleet

13. Perintökaaren 10 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan lupaus olla peruuttamatta testamenttia ei ole sitova. Tästä syystä testamentin tekijällä tulee olla mahdollisuus kuolemaansa asti peruuttaa testamentti esimerkiksi hävittämällä se. Tämä mahdollisuus ei näin ollen voi riippua siitä, onko testamentti tehty yhtenä vai useampana alkuperäiskappaleena, eikä siitä, suostuuko muuta alkuperäiskappaletta hallussaan pitävä henkilö luovuttamaan sen takaisin. Mahdollista myös on, ettei muuta kappaletta hallussaan pitävä ole edes tavoitettavissa. Peruuttamisolettaman syntymisen kannalta ratkaisevana tällaisessa tilanteessa on perusteltua pitää sitä, onko testamentintekijän oma kappale hänen kuollessaan tallella. Jos se on hävinnyt, testamentti oletetaan peruutetuksi niine peruuttamisolettamaan liittyvine vaikutuksineen, joista on edellä kohdissa 11 ja 12 lausuttu. Muille, ulkopuolisten haltuun jääneille kappaleille sellaisenaan voidaan antaa yleensä kopion merkitys.

Testamentin peruuttaminen muulla tavalla selvästi ilmaisten

14. Testamentti on mahdollista peruuttaa myös muutoin selvästi ilmaisemalla, ettei testamentti enää ole voimassa. Testamentin julistaminen peruutetuksi tällä perusteella vaatii kuitenkin selvää näyttöä siitä, että testamentin tekijä on todella halunnut peruuttaa testamentin. Esimerkiksi pelkällä suunnitteluasteella ollutta ilmaisua testamentin peruuttamisesta ei ole katsottu riittäväksi peruuttamistoimeksi (KKO 2010:54, kohta 14).

Asiassa esitetty todistelu

15. Kun B:n kappaletta testamentista ei ollut löytynyt hänen jäämistöstään, testamentin peruuttamista koskevaa todistelua arvioidaan siitä lähtökohdasta, että testamenttiin vetoavan A:n on näytettävä testamentin häviämisestään huolimatta vastanneen B:n tahtoa tämän kuollessa 6.6.2012.

a. Testamentin saajan sitä puoltava todistelu, että testamentti vastasi B:n viimeistä tahtoa

16. A on Korkeimmassa oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että B oli tehnyt testamentin kolmena alkuperäiskappaleena juuri siitä syystä, että hän oli halunnut varmistaa testamentin voimassaolon. B oli tarkoittanut testamentin olevan voimassa niin kauan kuin A:lla on alkuperäinen kappale hallussaan. B ei ollut koskaan ilmoittanut peruuttaneensa testamenttia. Hän oli avioerosta ja ajoittaisista A:hon kohdistuneista tunteenpurkauksistaan huolimatta halunnut, että A perii hänet. B oli vielä keväällä 2011 soittanut A:lle ja tarkistanut, että tällä oli hallussaan kaksi alkuperäistä testamenttia. A oli avioeron jälkeenkin pitänyt B:n kanssa säännöllisesti yhteyttä. Hän oli auttanut B:ää taloudellisesti ja syksyyn 2008 asti myös huolehtinut tämän käytännön asioiden hoitamisesta. Sisareensa C:hin B:llä oli ollut huonot välit. B ei halunnut, että C perisi hänet.

17. A on esittänyt lisäksi hänen ja B:n välisiä sähköpostiviestejä vuosilta 2007 - 2008. Niistä ilmenee muun muassa, että B oli puhunut sisarestaan kielteiseen sävyyn. B oli 29.4.2008 ilmoittanut A:lle, että "testamenttia en ole perunut tai muuttanut eli saat varmasti ’omasi’ pois sitten".

b. Perillisen testamentin peruuttamisen puolesta esittämä vastatodistelu

18. C on Korkeimmassa oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että B oli ollut katkera A:lle avioerosta ja siihen liittyneestä omaisuuden osituksesta. B:n ja A:n yhteydenpito oli päättynyt syksyllä 2008, mistä lähtien C oli hoitanut B:n asioita Suomessa ja auttanut veljeään myös taloudellisesti. B oli selvästi ilmoittanut C:lle, että hänen Thaimaan asuntonsa siirtyy hänen kuolemansa jälkeen C:lle. Lisäksi hän oli syksyllä 2011 puhelimitse ilmoittanut C:lle, että testamentti on mitätöity. B:n mieliala oli muutoin vaihdellut paljon, mutta tässä asiassa hän oli ollut johdonmukainen. B:n kuoleman jälkeen C oli yhdessä B:n naisystävän kanssa käynyt läpi veljensä jäämistössä olleet asiakirjat, mutta testamenttia ei ollut löytynyt.

19. C:n kuulustuttama todistaja N on Korkeimmassa oikeudessa kertonut viettäneensä B:n kanssa Thaimaassa aikaa useamman kerran viikossa vuosina 2009 - 2011. B:n puheista oli ilmennyt katkeruus hänen kokiessaan menettäneensä osituksessa liikaa omaisuutta A:lle. B:n mieliala oli vaihdellut paljon, mutta hänen mielipiteensä tästä osituksessa kokemastaan vääryydestä ei ollut vaihdellut. B oli kesällä 2011 kerran maininnut tekemästään testamentista ja todennut, ettei hänellä ollut sitä enää hallussaan. B oli miettinyt, oliko testamentin toinen kappale edelleen olemassa, ja ilmaissut huolensa siitä, että testamentti tämän vuoksi olisi vielä voimassa. Todistaja oli ehdottanut, että B tekisi uuden testamentin, jotta tämän ei tarvitsisi olla huolissaan asiasta.

20. Todistaja I on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tunteneensa B:n pidemmän aikaa ja tavanneensa tämän viimeksi vuonna 2012, jolloin I oli ollut lomalla Thaimaassa. Tuolloin B oli kertonut, miten C oli auttanut häntä taloudellisesti, ja todennut omaisuudestaan, että "C:llehän tämä jää". Testamentista B ei ollut puhunut mitään. A:sta B oli puhunut hyvin kielteisesti. I:lle oli jäänyt se käsitys, etteivät entiset puolisot olleet missään yhteydessä ja ettei B halunnut A:n perivän häntä.

21. Kirjallisina todisteina C on esittänyt sähköpostiviestejä vuosilta 2009 - 2012. Niissä B oli puhunut A:sta kielteiseen sävyyn ja antanut lisäksi ymmärtää, että hänen Thaimaan asuntonsa siirtyy hänen kuoltuaan C:lle. Muun muassa viestissään C:lle 9.8.2011 B oli kirjoittanut: "-- Nyt täysin pennitön ja laskut maksamatta niin siellä kuin täälläkin -- Anteeksi, mutta jäi mustapekka käteen (kiitos A:n) ja näinollen se, mikä jokaisella edessä ‒ minulla ennenaikaisesti pakon edessä. Lunasta omasi pois täältä --."

Korkeimman oikeuden arviointi todistelusta ja johtopäätös

22. Korkein oikeus toteaa, että A:n esittämästä todistelusta voidaan päätellä B:n todennäköisesti halunneen vielä keväällä 2008 pitää testamentin voimassa. Sen sijaan se, mikä on ollut B:n suhtautuminen testamenttiin tämän jälkeen, jää A:n esittämän näytön perusteella epävarmaksi.

23. C:n asiassa esittämän vastatodistelun perusteella B:n suhtautuminen A:hon näyttää vuodesta 2009 alkaen muuttuneen katkeraksi. B on viimeisinä vuosina esittänyt lausumia siitä, että hänen omaisuutensa jäisi C:lle. On ilmeistä, että B on omien taloudellisten vaikeuksiensa takia alkanut katua vuonna 2007 tekemäänsä sopimusositusta ja ettei hän ole tahtonut pitää A:lle tekemäänsä testamenttia voimassa.

24. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole näyttänyt, että B:n hänen hyväkseen tekemä testamentti olisi vastannut B:n viimeistä tahtoa tämän kuollessa 6.6.2012. Näissä olosuhteissa B:n on katsottava itse peruuttaneen testamenttinsa hävittämällä sen. Tämän jälkeen asiassa ei ole tarpeen arvioida, oliko B muutoin selvästi ilmaissut, ettei testamentti vastannut hänen viimeistä tahtoaan.

25. Hovioikeuden tuomion lopputulosta, jolla testamentti on julistettu tehottomaksi, ei ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Pekka Koponen ja Jarmo Littunen. Esittelijä Tiina Väisänen.